Leiritäyteinen loppysyksy on nyt takanapäin. Vietin kuukauden leirin Etelä-Afrikassa Potchefstroomissa valmentajani kanssa. Kyseinen paikka oli tullut tutuksi jo alkuvuodesta, jolloin olin siellä myös melkein kuukauden. Leirin tulokset tammikuulta olivat lupaavat, samaa voi sanoa jälkimmäisestäkin. Kelaustuoli kulki ja rauta nousi. Tein henkilökohtaiset nopeusennätykset tartan-pinnoitteella sekä ajallisesti että nopeudellisesti. Ei pitäne valittaa.

Etelä-afrikan jälkeen sain hengähtää Suomessa kaksi viikkoa, minkä jälkeen oli vuorossa kolmen viikon yhteisleiri kahden muun suomalaiskelaajan kanssa Teneriffalla Playa De Las Americasissa. Valitettavasti ennen niin loistava harjoittelurata on nykyään vaihdettu huomattavasti pehmeämpään tartaniin, joka ei ainakaan allekirjoittaneelle tunnu sopivan millään. Ylipäätään toinen leiri näin nopeaan aikatauluun edellisestä kärsii väistämättömästi hieman tukkoisuudesta. Itsellä henkilökohtaisesti vasta leirin viimeinen viikko alkoi toimimaan hyvin. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan? Teneriffalla kärsimmä myös hieman säistä, onneksi silti treenaamaan pääsi lähes aina kun halusi.

Tällä hetkellä saan nauttia Suomen arktisista keleistä vielä parisen viikkoa. Lähdemme 4.1 samalla kelaajaporukalla (Minä, Janne Seppälä, Leo-Pekka Tähti) Australiaan valmistavalle leirille ennen Uuden-Seelannin MM-kisoja. Siellä olisi tarkoitus totutella aikaeroon ja saada viimeinen hiominen valmiiksi ennen MM-kisoja. Siellä ohjelmassa on itselläni 100m ja 200m. Tavoitteet ovat selkeät: 100m finaalipaikka. Tavoite on kova, mutta optimivedolla mahdollinen. 200m matkalla olen jo tyytyväinen, jos pääsen välieriin.

Seuraavassa kirjoituksessa oletettavasti syvennytäänkin jo oletettavasti MM-kisojen alla oleviin fiiliksiin enemmänkin. Viime kuukausien raskas reissaaminen ja vuosien työnteko punnitaan jo kuukauden päästä. Toivottavasti joulupukille annettu toive terveenä pysyminen toteutuu.