2015 kisakausi päättyi reilu kuukausi sitten kuuman kosteassa Dohassa, Qatarissa. Vaikean kauden päätteeksi jo MM-kisoihin pääsy tuntui hyvältä, käytännössä kaikki siellä tehdyt tulokset olivat vain plussaa. 200m oli heikohko 27,86s aloitus kisarupeamalle. Kuitenkin kyseessä oli täysin sivulaji ja pitkähkön kisatauon jälkeinen ensimmäinen startti. Se tuli tarpeeseen myös olosuhteisiin totutteluna, sillä Dohan yli kolmenkymmenen asteen lämpö ja aurinko vaativat veronsa alkuvaiheessa reissua. Sijoitukseni oli siis 16. ja luonnollisesti karsiutuminen finaalista. 200m finaali oli äärimmäisen kovatasoinen ja antoi osviittaa T54-luokan kilpailun tasosta näissä MM-kisoissa.

100m oli päämatkani kisoissa ja sijoituksena oli 11. Olin eräni viides, eli suora karsiutuminen jälleen. Aikana kuitenkin hyvä 14,87s 0,6 m/s myötätuulessa ”ok” radalla. Väittäisin siis kyseessä olleen oman kauteni paras suoritus, vaikka Sveitsin Arbonissa tulikin kelattua ripauksen kovempaa. Arvotan tämän kuitenkin huomattavasti kovemmaksi. Finaaliin pääsi välieristä kaksi suoraan ja kaksi yhteensä ajoilla, siksipä viides sija varmisti karsiutumisen. Sillä hetkellä harmitti, sillä olin toinen noin 60 metrin kohdalla. Ikiaikainen kiroukseni, huippunopeus, vaatii vieläkin veroaan arvokisoissa.

100m finaalin taso oli kuitenkin hirvittävä ja siellä parempi menestyminen olisi ollut entistä enemmän kiven alla. Historian ensimmäistä kertaa koko kärkikolmikko kelasi sata metriä alle neljääntoista sekuntiin. Myös valitettavasti Leo-Pekka Tähden upea arvokisojen voittoputki katkesi hiuksen hienolla 0,07s tappiolla Kiinan Liu Yangille. Finaalin heikoin aika oli 14,47s 1,8 m/s myötätuulessa, joten taso nousee…

Suomalaisten kilpailut menivät muuten hyvin. Virallinen kuuden mitalin tavoite saavutettiin ja myös pistesijoja sen lisäksi. Huomioitavaa kuitenkin on, että taso kovenee jatkuvasti myös muissa maissa ja se vaatii entistä enemmän panostuksia urheiluun myös suomalaisessa para(yleis)urheilussa. Valitettavasti tällä hetkellä nuorten mitalistien, Amanda Kotajan ja Henry Mannin, takana on hieman hiljaisempaa. Muutaman junioriurheilijan lisäksi lisää kaivattaisiin kiperästi, sillä muutaman vuoden päästä iso osa nykyisistä vanhemmista urheilijoista varmaankin pistää pillejä pussiin ja arvokisavastuu kaatuu edellä mainittujen niskoille. Etenkin miesten T54 luokassa on tällä hetkellä suorastaan pelottavan huono tilanne, mikä luonnollisesti harmittaa myös allekirjoittanutta.

MM-kisojen jälkeen tuli pidettyä pitkän kauden jälkeen yhden kuukauden mittainen off-season. Sinä aikana tuli tosin sitten opiskeltua sitäkin enemmän, joten ihan puhtaana lomana tämä kuukausi ei nyt sitten mennytkään. Onneksi kuitenkin sai hieman lepoa harjoittelusta ja ennen kaikkea taukoa systeemaattisesta harjoittelusta pääkopalle. Näiden taukojen pitäminen on omasta mielestäni elintärkeää pitkien kausien välissä. Motivaationi kanssa harvemmin ei ole ollut mitään ongelmia ja veikkaan osittain juuri pienien taukojen pitämisen kausien välissä olleen isona osatekijänä.

Ensi kaudella on taas isompi vuosi vuorossa. Ensin EM-kilpailut Italian Grossetossa ja sen jälkeen kauden ja ehkä jopa urani päätavoite, Rio de Janeiron paralympialaiset. Onneksi nyt vihdoinkin näyttää siltä, että pääsyyt huippunopeuden heikkenemiselle on löytymässä. Tästä pitäisi saada vielä lisävarmistusta viimeistään tammikuussa. Muuten kausi menee perinteisellä ohjelmalla. Tarkoituksenani on treenata Teneriffalla tammikuun lopussa ja mahdollisesti Malagassa huhti/toukokuussa. Toukokuussa on kauden kolmannet ”pääkisat” perinteisten Sveitsin karkeloiden muodossa, missä pitäisi kova ranking aika onnistua saamaan alle. Sen jälkeen pääsy Rion kisoihin helpottuisi huomattavasti. EM-kisat toimivat tuloksentekokisoina, mutta arvokisat ovat luonnollisesti aina arvokisat. Onneksi Grossetossa pitäisi kuitenkin pystyä kelaamaan kovia aikoja jo olosuhteidenkin osalta.

Tänäkin vuonna kuuluin SUL:n para EM-ryhmään ja minut valittiin myös seuraavalle kaudelle sinne. Onneksi tukea sieltäkin suunnalta tullee jonkin verran. Sen lisäksi tämänkään kauden tai etenkään ensi kauden läpi vieminen ei olisi ollut mahdollista ilman Subway Suomea ja Boreamedia, kiitos siis heille mittaamattoman arvokkaasta tuesta. Sen lisäksi pitää vielä mainita kiitokset uuden valmentajan Leena Arpiaisen roolista tältä kaudelta. Uudessa valmennuksessa sai alkuvaiheessa itsekin pohtia taas lajiaan ja tekemistään kriittisemmin, mutta tähänmennessä yhteistyö näyttää lupaavalta. Lopuksi vielä 100m kilpailuveto Dohasta.