Kisa-aikataulu:
Tapiot Games 21.5 100m
4Athletics Helsinki 9.6 100m
4 Athletics Tampere 13.6 100m
Stoke Mandeville BWAA International Athletics competition 18.-19.6 100m, 200m, 400m, alkuerät ja finaalit.
Arbon Track Meeting 24.6 100m, 200m, 400m
Arbon Swiss Open Nationals 26.-27.6 100m, 200m, 400m
Leppävaaran Eliittikisat 30.6 100m, 200m, 400m
Ensimmäiset kolme kisaa olivat aivan hirveää paskaa. Pelotti ihan törkeästii, että onkos taas tulossa ylikuntokausi vai muuten vain täynnä umpiräpellystä ja vuoristaratamaista suorittamista. Pahinta oli, että treeneissä kulki kuin perkele niin kellon kuin huippunopeuksien suhteen. Lopulta onnistuttiin hieman jopa paikantamaan ongelmakohtia, joista tärkeimpänä oli ns. piilevä jumitus vasemmassa olkapäässä. Tämä aiheutti taasen täysin epäsymmetrisen lyömisen lopussa, joka myös näkyi ajoissa. Kauden kolmen ensimmäisen kisan keskiarvo aika huiteli 15,5s pinnalla, mikä kertonee kaiken oleellisen.
Ja kuukausi jatkuikin Tampereen jälkeen ulkomaan turneelle. Heti aluksi pääsi jo kunnolla tositoimiin, sillä Stoke Mandevillen rata oli todella nopea (ja toivottavasti pysyy sellaisena!). Samalla sai myös monta lähtöä, joten yhteen paskaan lähtöön ei olisi koko viikonloppu kaatunut. Suoritustaso antoi hyvää osviittaa tulevasta, ajat olivat 14,5-14,6s hujakoilla oikeastaan jokaisella satasen vedolla. Kaiken lisäksi, *BREAKING NEWS*, Iso-Britanniassa EI satanut kisojen aikana! Homma tosin sitten kaatui virallisen a-rajan alittamisen suhteen liian koviin tuuliin. Kisoissa taidettiin tehdä noin neljä lähtöä virallisiin olosuhteisiin.
Briteistä matka jatkui Suomessa käymättä suoraan Sveitsiin, tarkemmin sanottuna Arboniin. Kyseisessä paikassa on ehkä Euroopan nopein rata kelaamiseen tällä hetkellä, joten jos A-rajan jossain haluisi alittaa niin se olisi täällä. Arbonin 100m terveiset päivämääränä 24.6 olivat sen kaltaiset, joihin minä en edes itse olisi pystynyt uskomaan ennen niiden suorittamista. Tein sallituissa (tosin oikeastaan optimi-) olosuhteissa ajan 14,23s. Parannusta edelliskauteen 0,59s joka on.. järkyttävän suuri harppaus. Samalla A-raja räpsähti helisemällä alas. Myös muilla matkoilla tuli tehtyä kovaa tulosta ja ennätyskelpoista matskua. Toinen kisa Arbonissa 26.6 ei sujunut ihan niin lennokkaasti, mutta aika oli silti mallikkaasti 14,62s, jolla olisi päässyt myös hyvin pitkälle. Toisaalta taas tuo 14,23 oli niin shokkiaika, ettei tohon 14,62s aikaan voinut suhtautua sillä ilolla mikä siihen olisi kuulunut sillä hetkellä. Kaiken lisäksi edellisenä päivänä olin ollut salilla. Aamukisojen jumitusfiiliksestä pääsi eroon edes jotenkin vasta noin kahdeksan kilometrin alkuverralla – ja tämä siis kisapäivänä.
Sveitsin jälkeen Suomessa oli vuorossa kesäkuun viimeiset kilpailut. Leppävaara stadioni mondo-pinnoitteella toivotti tervetulleeksi eliittikisoihin 100m ja 200m lähtöjen verran. Sielläkin tuli tehtyä oikein kelvollinen aika 14,73s, jolla olisi myös päässyt A-rajan ali. Tärkeimpänä kesäkuussa oli kuitenkin se, että Stokessa, Arbonissa ja Leppävaarassa hävisin vain yhden 100m lähdön toiselle ruotsalaiskelaajille. Lopuissa 100m vedoissa ruotsalaiset hävisivät. Sain myös A-rajan alitettua 3 kertaa, joten ensimmäinen alitus ei mennyt ”tuurin piikkiin”.
Leave a Reply